Vaikka aiemmat levyt ovat mielestäni suomalaisen musiikkihistorian klassikkoja, niin tällä levyllä pakka on jotenkin kasassa aiempia paremmin. Tämä tosin voi suututtaa räävittömyydestään ja yleisen häröilystä tunnetun Riston faneja, mutta uuden Risto-levyn ei voi kuitenkaan missään nimessä sanoa kuulostavan miltään muulta kuin Ristolta. Levyn sanoitukset ovat vähintään edellisten levyjen tasolla, mutta sävellyskynä on terävöitynyt vielä entisestään.
Levyn huippuhetkiä ovat muun muassa Ihmeauto KITT ja Ihmisen kaltainen. Yksi täytebiisi on kuitenkin päätynyt mukaan, mutta se annettakoon anteeksi, sillä se lopettaa LP:n A-puolen kivan jammailevan rock 'n' rollisti. Omaksi suosikikseni jo Kuopion keikalla noussut Ilta-aurinko hymyilee kalpenee vain levyn päättävälle uskomattoman kauniille sävelmälle Putoan kaivossa, joka on mielestäni koko Riston tuotannon tähän asti paras kappale.